perjantai 31. joulukuuta 2010

Rotat pelaavat nopeutettuna;)

Uuden vuoden kunniaksi rottakoripallo-ottelu "high speed" versiona  http://www.youtube.com/watch?v=JcOzCE9ifwQ ! Siitä miten nopeutettu elokuva toteutettiin, löytyy tietoa Timon poikkitiedepalstalta osoitteesta http://timosuvanto.blogspot.com/2010/12/rat-basketball-time-lapse.html

Mirjami

maanantai 27. joulukuuta 2010

Rottien joulu

Joululahjaksi rotat saivat omenan...


..jota Tilda tässä vaanii...


...johon Inkeri pääsi käsiksi...


... ja joka näytti minuutin käsittelyn jälkeen tältä!

Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta 2011 kaikille!

maanantai 20. joulukuuta 2010

Rangaista vai palkita?

Kannattaako eläintä kouluttaa rangaistusten, palkkioiden vai molempien avulla?

Lueskelin Naksutinkoulutusta koirallesi –nimistä kirjaa, ja kirjoittajat pohtivat yllä olevaa kysymystä. He tulivat siihen tulokseen, että palkitseminen on yksinkertaisesti tehokkain koulutuskeino. Minusta se on myös moraalisesti katsottuna parhain keino. Vaikka kirja keskittyy koirankoulutukseen, alkupuheessa käsitellyt asiat pätevät lähes kaikkiin eläinlajeihin. (Selkärangattomien, matelijoiden tai lintujen oppimisesta en tosin tiedä paljoakaan, tietäisikö joku lukija?)

Kirjoittajien mukaan kouluttaja voi onnistua opettamaan eläintä rankaisemisen avulla. Sivuvaikutuksena on useimmiten kuitenkin apaattinen, pelokas tai vihainen lemmikki. Rankaisemalla kouluttamisessa vaikeinta on olla täsmällinen: eläin voi kokeilla koulutustilanteessa käyttäytyä monella eri tavalla välttääkseen rangaistuksen. Kaikista näistä erilaisista toimintatavoista on rangaistava, kunnes kouluttajan toivoma suoritus mahdollisesti ’löytyy’. Esimerkiksi jos lemmikille halutaan opettaa temppu tai liike a, mutta eläin aluksi yrittää toimia tavalla b, sitä on rankaistava väärästä yrityksestä. Eläin voi seuraavaksi kokeilla myös tapoja c, d ja e, ja kaikista niistäkin on rankaistava ennen kuin eläin kokeilee tapaa a tai ennen sitä -todennäköisesti- lopettaa yrittämisen. Ihminen eroaa eläimistä järkeilykykynsä perusteella, mutta ihmiseenkin vaikuttaa saatu palaute. Jos uutta asiaa opiskeleva ihminen pelkää, että häntä rangaistaan esimerkiksi haukkumasanoin aina kun hän tekee virheen, muutaman yrityksen jälkeen hän luultavasti lakkaa yrittämästä tai vastaisuudessa yrittää toimia mahdollisimman vähän.

Rankaisemalla koulutetusta eläimestäkin tulee luultavasti aloitekyvytön ja passiivinen. Sen sijaan palkitsemalla koulutettu eläin on vilkas ja tarjoaa erilaisia toimintoja (esimerkiksi istumista, tassun antamista, donkkausta…) oma-aloitteisesti. Kun eläin sitten tekee -ihmisen näkökulmasta katsottuna- virheen, palkkiota ei anneta.

Entä jos kouluttaisi lemmikkiään sekä palkitsemalla että rankaisemalla?

Kirjan kirjoittajat eivät suosittele rangaistusten ja palkkioiden yhdistämistä –enkä suosittele minäkään. Eläin oppii koulutustilanteessa nimittäin välttelemään rangaistusta tehokkaammin kuin työskentelemään palkkioiden eteen. Rangaistuksen pelko on siis eläimelle suurempi hyöty kuin palkkion tavoittelu. Palkkioiden merkitys vähenee, eikä palkkion pidättäminen virhetilanteessa ole tehokasta.

Miksi eläin sitten pelkää rangaistusta enemmän kuin haluaa namipalaa?

Kirjan kirjoittajat arvelevat, että syy on seuraava: evoluution kannalta uhan välttämisellä on suurempi merkitys henkiinjäämiselle kuin yksittäisen edun (kuten namipalan) saamisella.

Mitä mieltä te olette?

Tässä vaiheessa onkin varmaan ilmiselvää, että koulutamme koripallorottia palkitsemalla. Käytämme palkkioina keitettyä riisiä, vehnänjyviä tai joskus pähkinärouhetta. Eläinten koulutuksessa palkkion ei muuten ole pakko olla ruokaa, vaan myös lemmikin rapsuttelu, pallon heittäminen tai muiden lajitovereiden seuraan pääseminen voivat toimia palkkiona.

Kuten varmasti kaikki tietävät, mikään uuden asian opettelu ei onnistu alussa täydellisesti (hyvänä esimerkkinä minä, joka yritän opetella blogin pitämistä).

Kun yksiväristen joukkueen pelaaja Iris oli nuorempi, se keksi mielestään hauskan kujeen ja yritti jatkuvasti viedä pallon pois pelikentältä. Tämä oli tietenkin koriksen sääntöjen vastaista, ja pallo otettiin Irikseltä silloin pois. Mikäli Iris itsekin halusi poistua areenalta, sen annettiin mennä. Namipalaa ei ryöstöyrityksestä tietenkään annettu. Ajan myötä rotta lopetti pallon ryöstelyn, ja nykyisin Iris on yksiväristen joukkueen valiopelaajia! :)

Luettavaa:
Egtvedt, Morten & Køste, Cecilie: Naksutinkoulutusta koirallesi (Canis AS/Paino Oy Nord Print Ab, 2006, s. 31-35)

sunnuntai 12. joulukuuta 2010

Uusia palloja rotille


Tervehdys blogimme harvalukuiselle mutta kasvavalle lukijakunnalle lumisesta Tikkurilasta! Tänä viikonloppuna rotat saivat uusia pelivälineitä, kun yksi kouluttajista harjoitteli pylväsporakoneen käyttöä.

Rottiemme pelivälineet valmistetaan kierrätysmateriaalista. Keräämme käytettyjen deodoranttipullojen roll on palloja. Heurekan pajan teknikot poraavat niihin reikiä, jotta rotan olisi helpompi tarttua palloon. Pallojen poraus ei ilmeisesti ole pajalaisten suosikkipuuhaa, ja useimmiten tehtävä taitaakin olla työpaikan ruokaketjun pohjimmaisen eli siviilipalvelusmiehen hommaa. :)

Pyysin viikonlopun pajapäivystäjältä luvan porata palloja itse, ja sain ohjeistuksen pylväsporakoneen käyttöön. Työturvallisuuden takia koneita saa tietenkin käyttää vain osaavan henkilön ohjeiden mukaan ja valvonnassa.

Porasin rotille uusia palloja, joita syntyi yhteensä viisitoista kappaletta. Pallot kuluvat käytössä, koska rotat jyrsivät niitä pelien aikana. Poraamattomia deodoranttipalloja meillä on rottalassa varastoituna varmaankin vuosiksi, eli pallot eivät rotilta lopu ihan äkkiä kesken, kunhan vain joku niihin jaksaa porata reikiä. :)

tiistai 7. joulukuuta 2010

Rottakoripalloblogin "julkistaminen"

Tänään lähti facebookin kautta mainos blogistamme sekä sähköpostitse tieto Heurekan henkilökunnalle siitä mihin olemme ryhtyneet. Jännittää, sillä en ole aikaisemmin pitänyt edes yksityistä blogia ja sitten kertarysäyksellä kirjoitan blogia sekä omana itsenäni että työpaikan puolesta. Tällä hetkellä arvostukseni kaikkia lehtien bloggaajia kohtaan on huipussaan!!!
Onneksi kuitenkin jännitykseeni on sekoittuneena aimo annos innostusta ( tässä kohden on varmaan viimeistään hyvä mainita bloggaavamme vapaaehtoispohjalta), tätä blogia on suunniteltu ja odotettu ties kuinka monta vuotta. Meillä on vihdoin tilaisuus kertoa kunnolla eläinystävällisestä tavasta kouluttaa ja avata koulutuksen takana olevaa tiedettä. Samalla (salaa ?) toivoen, että saisimme lukijoilta lisää tietoa aiheesta kommenttien ja linkkien muodossa. Ja jos voimme jotenkin edistää sitä, että kuka tahansa lemmikinomistaja innoittuu palkitsemalla opettamaan lemmikkiään, olemme saavuttaneet mielestäni paljon. Olen nähnyt elämäni aikana aivan liian monta rankaisemalla koulutettua eläintä sekä kuullut tarinoita eläimistä, jotka "ilkeyttään" eivät tee jotain.
Nyt vain lukemaan ja bongaamaan mielenkiintoisia artikkeleita, joista raportoida blogiin ja tehtävälistalla ovat myös kuvat ja tiedot tämän hetken rotistamme:D!

keskiviikko 10. marraskuuta 2010

Tunne-ehdollistuminen

Eläinten kanssa toimittaessa on aina tärkeää ottaa huomioon sen tunnetila. Eläin oppii nimittäin yhdistämään tietyn mielentilan oppimaansa ärsykkeeseen, kuten opeteltuun liikkeeseen, ääneen tai tilanteeseen. Eläintä pitäisikin aina kouluttaa sen ollessa rauhallinen ja levollinen, sillä silloin se useimmiten oppii parhaiten, ja kouluttamista voi pitää eettisesti hyväksyttävänä.

Mikäli katsoo kouluratsastusrataa suorittavaa hevosta, on mahdollista että hevonen heilauttaa häntäänsä hermostuneesti jokaisella askelella, jonka tietty liike kestää. Kun liike loppuu, myös hännänheiluttelu loppuu. Tästä voi usein päätellä sen, että eläin on ollut tietyssä mielentilassa sitä koulutettaessa, ja se on oppinut yhdistämään opetetun asian hermostuneisuuteen. Eläimet oppivatkin usein sellaisia asioita, joita kouluttaja ei ole tarkoittanut opettaa. Eläimen kouluttaja voi esimerkiksi opettaa eläimen jännittymään tietystä merkistä (ratsastajan pohjeapu tai äänimerkki), vaikka tarkoittaisi aivan päinvastaista. Mikäli koirankouluttaja johdonmukaisesti rauhoittelee koiraansa tietyllä tavalla aina sen arastellessa jotakin asiaa, koira saattaa epäonnisessa tapauksessa oppia yhdistämään rauhoittelevan puheen epämiellyttävään tunteeseen, ja alkaa pelätä kyseistä asiaa tai esinettä. Näin toiminut kouluttaja saattaa siis saada kotona rauhallisesti torkkuvan koiran pelokkaaksi vain lausumalla tietyllä äänenpainolla sanan ”rauhoitu”.

Myös Heurekan koripallorottien koulutuksessa käytetään hyväksi tätä tunne-ehdollistumista, ja pyrimme nimenomaan positiivisten tunteiden vahvistamiseen. Rotanpoikasen annetaan koulutuksen alkuvaiheessa tutustua koripallokenttään aikuisten rottien kanssa herkkuja syöden. Vastaisuudessa poikasen kanssa harjoitellaan silloin, kun se itse tulee kentälle ja tuntee olonsa turvalliseksi. Rottia ei siis pakoteta pelaamaan, mikäli ne eivät halua. Rotta saa myös halutessaan poistua peliareenalta vaikka kesken harjoitusten.

maanantai 1. marraskuuta 2010

Rottien koripallokoulu

Perustietoja Heurekan koripalloilijoista:

Heurekan koripallorotat ovat kesyrottia, jotka on jalostettu isorotasta (Rattus norvegicus ). Kerrallaan Heurekassa asuu 6-9 naarasrottaa, jotka pelaavat kahdessa eri joukkueessa, yksivärisissä ja kirjavissa. Rotat saavat päivän aikana liikuskella vapaana Rottakopiksi kutsutussa suuressa lasihuoneessa, jossa niillä on virikkeinä häkkejä, tikkaita ja riippumattoja. Kesyrotta elää noin 2-3 vuotta. Heurekan koripallotähdet ostetaan poikasina kesyrottakasvattajilta, ja ne elävät koko elämänsä Heurekassa naaraslaumassa.

Kesyrottatietoa tarjoaa myös Suomen Kesyrottayhdistys

Eniten asiakkaiden kysymyksiä kirvoittaa kuitenkin rottien koulutus, siis tässä koulutus pähkinänkuoressa:

Koripallorottien koulutuksessa hyödynnetään eläinten oppimista ehdollistumalla. Rottia koulutettaessa niille alun perin merkityksetön ärsyke (äänimerkki) muuttuu niille merkitykselliseksi, koska rotta saa ruokapalkkion aina kuullessaan äänimerkin. Heurekan koripallovalmentajat käyttävät merkinantovälineenä summeria, josta kuuluu vaimea piippausääni. Ruokapalkkio on rottien erikoisherkkua, riisiä, jota ne saavat vain koripallokentällä. Muutoin niillä on aina vapaasti saatavilla vihanneksia, hedelmiä ja pelleteiksi puristettua jyrsijöiden kuivamuonaa.

Rotanpoikasen koulutus aloitetaan, kun se on noin seitsemän viikon ikäinen. Aluksi se saa tutustua rottien omaan, erityismitoitettuun koripallokenttään ja koripalloon. Pallona Heurekassa käytetään roll-on- deodoranttipullosta otettua kuulaa, johon on porattu pieniä reikiä, jotta rottien olisi helppo käsitellä sitä.

Rotalle opetetaan, että aina kun se kuulee summerin äänimerkin, se saa riisinjyvän palkinnoksi. Tätä ehdollistumista hyödyntämällä rottaa opetetaan tarttumaan koripalloon. Toimimme seuraavasti: aina kun rotta lähestyy palloa, haistelee sitä tai tarttuu siihen, kouluttaja painaa summeria ja antaa herkkupalan. Varsin nopeasti rotta oppii, että se saa ruokapalkkion kiinnittämällä huomionsa palloon. Kun poikanen osaa tämän tehtävän, suoritusta vaikeutetaan. Kouluttaja ei enää painakaan summeria pelkästä pallon haistelemisesta, vaan odottaa mitä käytöstä rotta tarjoaa. Näin eläin saa itse keksiä, mitä siltä halutaan. Useimmiten koulutettaville rotille tulee mieleen tarttua palloon hampaillaan, jolloin summeria taas soitetaan ja herkkupala annetaan. Tällä tavalla poikanen oppii vähitellen, minkälaista käytöstä siltä toivotaan.

Mihin äänimerkkiä sitten tarvitaan?

Äänimerkki on oivallinen apuväline koulutuksessa siksi, että kouluttaja pystyy sen avulla osoittamaan eläimelle täsmälleen sen hetken, jona se on toiminut oikein. ’Oikein’ toimiminen tarkoittaa tässä tapauksessa siis kouluttajan haluamaa toimintaa kuten pallon viemistä korirenkaan lävitse.

keskiviikko 27. lokakuuta 2010

Näkeekö kesyrotta lasin läpi?

Tämän kysymyksen esitti asiakas ja olen aikasemmin sitä itsekin pohtinut. "Oikeaa" vastausta minulla siis ei ole. Kysymys juontaa juurensa siihen, että rottamme eivät tunnu reagoivan Rottakoripallo-ottelun jälkeen asiakkaisiin, jotka yrittävät saada lasin toiselta puolen rotan huomion heiluttamalla kättä. Tässä vaiheessa Rottakopin (missä rotat ovat) sisäpuolella on valo ja ulkopuolella ei, joten ihmisenkin on hankala nähdä Rottakopista ulos. Rotan varmasti vielä vaikeampi ja uskonkin ettei se siihen kykene.

Mielenkiintoista kuitenkin on, ettei rotta reagoi mielestäni lasin takana olevaan liikkeeseen silloinkaan kun lasin sisä-ja ulkopuoli ovat molemmat valaistuja. Rotta elää voimakkaasti haju- ja tuntomaailmassa, voisiko siis vähäinen hajunmäärä ja lasin koskettaminen saada rotan sivuuttamaan mahdolliset näköhavainnot? Vai heijastaako lasi kuitenkin siten, ettei rotta vain näe toiselle puolelle? Tottumisesta en usko olevan kyse.

Olen lukenut joskus psykologiantunnilla kissanpoikasista, jotka eivät uskaltaneet kävellä läpinäkyvää siltaa pitkin pöydältä toiselle. Rottakopissamme kuitenkin rotilla ei ole mitään vaikeutta kulkea läpinäkyvää muoviputkea pitkin kuilun yli häkistä toiseen. Ei edes poikasina. Sitä en tiedä kertooko tämä siitä etteivät rotat näe läpinäkyvän lasin/ muovin toiselle puolelle, vai siitä ettei niiden aistimaailma nojaa paljoakaan näköaistiin. Tästä aiheesta olisi hienoa löytää tutkimusta!

Tervetuloa blogiimme!

Tämä blogi antaa mahdollisuuden kurkistaa Tiedekeskus Heurekan koripalloa pelaavien rottien arkeen. Kirjoittajina toimivat Heurekan rottien kouluttajat. Tavoitteenamme on ainakin kertoa rotista eläinlajina, koulutustavastamme sekä rottiemme arjesta. Siinä sivussa tulemme toivottavasti avanneeksi tiedettä koulutuksen takana ja jakaneeksi tietoa eläinystävällisestä tavasta kouluttaa eläintä. Pyrimme kirjoittamaan niin, että blogi sopii luettavaksi kaiken ikäisille Rottakoripallosta kiinnostuneille.

Koska koko blogin tekeminen on meille aivan uusi kokemus, pyydämme kärsivällisyyttä mahdollisilta lukijoiltamme; bloggaamista oppii parhaiten bloggaamalla. Blogin kommentit tarkastetaan ennen julkaisemista, mutta otamme äärimmäisen suurella riemulla vastaan kaiken blogiimme ja Rottakoripalloon liittyvän palautteen, ideat sekä kysymykset. Haaveenamme on, että voisimme oppia itsekin lisää tämän blogin kautta.

Uusia blogipäivityksiä innolla suunnitellen,
Mirjami ja muut rottien kouluttajat