Rotat pelaavat nopeutettuna;)

Uuden vuoden kunniaksi rottakoripallo-ottelu "high speed" versiona  http://www.youtube.com/watch?v=JcOzCE9ifwQ ! Siitä miten nopeutettu elokuva toteutettiin, löytyy tietoa Timon poikkitiedepalstalta osoitteesta http://timosuvanto.blogspot.com/2010/12/rat-basketball-time-lapse.html

Mirjami

Rottien joulu

Joululahjaksi rotat saivat omenan...


..jota Tilda tässä vaanii...


...johon Inkeri pääsi käsiksi...


... ja joka näytti minuutin käsittelyn jälkeen tältä!

Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta 2011 kaikille!

Rangaista vai palkita?

Kannattaako eläintä kouluttaa rangaistusten, palkkioiden vai molempien avulla?

Lueskelin Naksutinkoulutusta koirallesi –nimistä kirjaa, ja kirjoittajat pohtivat yllä olevaa kysymystä. He tulivat siihen tulokseen, että palkitseminen on yksinkertaisesti tehokkain koulutuskeino. Minusta se on myös moraalisesti katsottuna parhain keino. Vaikka kirja keskittyy koirankoulutukseen, alkupuheessa käsitellyt asiat pätevät lähes kaikkiin eläinlajeihin. (Selkärangattomien, matelijoiden tai lintujen oppimisesta en tosin tiedä paljoakaan, tietäisikö joku lukija?)

Kirjoittajien mukaan kouluttaja voi onnistua opettamaan eläintä rankaisemisen avulla. Sivuvaikutuksena on useimmiten kuitenkin apaattinen, pelokas tai vihainen lemmikki. Rankaisemalla kouluttamisessa vaikeinta on olla täsmällinen: eläin voi kokeilla koulutustilanteessa käyttäytyä monella eri tavalla välttääkseen rangaistuksen. Kaikista näistä erilaisista toimintatavoista on rangaistava, kunnes kouluttajan toivoma suoritus mahdollisesti ’löytyy’. Esimerkiksi jos lemmikille halutaan opettaa temppu tai liike a, mutta eläin aluksi yrittää toimia tavalla b, sitä on rankaistava väärästä yrityksestä. Eläin voi seuraavaksi kokeilla myös tapoja c, d ja e, ja kaikista niistäkin on rankaistava ennen kuin eläin kokeilee tapaa a tai ennen sitä -todennäköisesti- lopettaa yrittämisen. Ihminen eroaa eläimistä järkeilykykynsä perusteella, mutta ihmiseenkin vaikuttaa saatu palaute. Jos uutta asiaa opiskeleva ihminen pelkää, että häntä rangaistaan esimerkiksi haukkumasanoin aina kun hän tekee virheen, muutaman yrityksen jälkeen hän luultavasti lakkaa yrittämästä tai vastaisuudessa yrittää toimia mahdollisimman vähän.

Rankaisemalla koulutetusta eläimestäkin tulee luultavasti aloitekyvytön ja passiivinen. Sen sijaan palkitsemalla koulutettu eläin on vilkas ja tarjoaa erilaisia toimintoja (esimerkiksi istumista, tassun antamista, donkkausta…) oma-aloitteisesti. Kun eläin sitten tekee -ihmisen näkökulmasta katsottuna- virheen, palkkiota ei anneta.

Entä jos kouluttaisi lemmikkiään sekä palkitsemalla että rankaisemalla?

Kirjan kirjoittajat eivät suosittele rangaistusten ja palkkioiden yhdistämistä –enkä suosittele minäkään. Eläin oppii koulutustilanteessa nimittäin välttelemään rangaistusta tehokkaammin kuin työskentelemään palkkioiden eteen. Rangaistuksen pelko on siis eläimelle suurempi hyöty kuin palkkion tavoittelu. Palkkioiden merkitys vähenee, eikä palkkion pidättäminen virhetilanteessa ole tehokasta.

Miksi eläin sitten pelkää rangaistusta enemmän kuin haluaa namipalaa?

Kirjan kirjoittajat arvelevat, että syy on seuraava: evoluution kannalta uhan välttämisellä on suurempi merkitys henkiinjäämiselle kuin yksittäisen edun (kuten namipalan) saamisella.

Mitä mieltä te olette?

Tässä vaiheessa onkin varmaan ilmiselvää, että koulutamme koripallorottia palkitsemalla. Käytämme palkkioina keitettyä riisiä, vehnänjyviä tai joskus pähkinärouhetta. Eläinten koulutuksessa palkkion ei muuten ole pakko olla ruokaa, vaan myös lemmikin rapsuttelu, pallon heittäminen tai muiden lajitovereiden seuraan pääseminen voivat toimia palkkiona.

Kuten varmasti kaikki tietävät, mikään uuden asian opettelu ei onnistu alussa täydellisesti (hyvänä esimerkkinä minä, joka yritän opetella blogin pitämistä).

Kun yksiväristen joukkueen pelaaja Iris oli nuorempi, se keksi mielestään hauskan kujeen ja yritti jatkuvasti viedä pallon pois pelikentältä. Tämä oli tietenkin koriksen sääntöjen vastaista, ja pallo otettiin Irikseltä silloin pois. Mikäli Iris itsekin halusi poistua areenalta, sen annettiin mennä. Namipalaa ei ryöstöyrityksestä tietenkään annettu. Ajan myötä rotta lopetti pallon ryöstelyn, ja nykyisin Iris on yksiväristen joukkueen valiopelaajia! :)

Luettavaa:
Egtvedt, Morten & Køste, Cecilie: Naksutinkoulutusta koirallesi (Canis AS/Paino Oy Nord Print Ab, 2006, s. 31-35)

Uusia palloja rotille

Tervehdys blogimme harvalukuiselle mutta kasvavalle lukijakunnalle lumisesta Tikkurilasta! Tänä viikonloppuna rotat saivat uusia pelivälineitä, kun yksi kouluttajista harjoitteli pylväsporakoneen käyttöä.

Rottiemme pelivälineet valmistetaan kierrätysmateriaalista. Keräämme käytettyjen deodoranttipullojen roll on palloja. Heurekan pajan teknikot poraavat niihin reikiä, jotta rotan olisi helpompi tarttua palloon. Pallojen poraus ei ilmeisesti ole pajalaisten suosikkipuuhaa, ja useimmiten tehtävä taitaakin olla työpaikan ruokaketjun pohjimmaisen eli siviilipalvelusmiehen hommaa. :)

Pyysin viikonlopun pajapäivystäjältä luvan porata palloja itse, ja sain ohjeistuksen pylväsporakoneen käyttöön. Työturvallisuuden takia koneita saa tietenkin käyttää vain osaavan henkilön ohjeiden mukaan ja valvonnassa.

Porasin rotille uusia palloja, joita syntyi yhteensä viisitoista kappaletta. Pallot kuluvat käytössä, koska rotat jyrsivät niitä pelien aikana. Poraamattomia deodoranttipalloja meillä on rottalassa varastoituna varmaankin vuosiksi, eli pallot eivät rotilta lopu ihan äkkiä kesken, kunhan vain joku niihin jaksaa porata reikiä. :)

Rottakoripalloblogin "julkistaminen"

Tänään lähti facebookin kautta mainos blogistamme sekä sähköpostitse tieto Heurekan henkilökunnalle siitä mihin olemme ryhtyneet. Jännittää, sillä en ole aikaisemmin pitänyt edes yksityistä blogia ja sitten kertarysäyksellä kirjoitan blogia sekä omana itsenäni että työpaikan puolesta. Tällä hetkellä arvostukseni kaikkia lehtien bloggaajia kohtaan on huipussaan!!!
Onneksi kuitenkin jännitykseeni on sekoittuneena aimo annos innostusta ( tässä kohden on varmaan viimeistään hyvä mainita bloggaavamme vapaaehtoispohjalta), tätä blogia on suunniteltu ja odotettu ties kuinka monta vuotta. Meillä on vihdoin tilaisuus kertoa kunnolla eläinystävällisestä tavasta kouluttaa ja avata koulutuksen takana olevaa tiedettä. Samalla (salaa ?) toivoen, että saisimme lukijoilta lisää tietoa aiheesta kommenttien ja linkkien muodossa. Ja jos voimme jotenkin edistää sitä, että kuka tahansa lemmikinomistaja innoittuu palkitsemalla opettamaan lemmikkiään, olemme saavuttaneet mielestäni paljon. Olen nähnyt elämäni aikana aivan liian monta rankaisemalla koulutettua eläintä sekä kuullut tarinoita eläimistä, jotka "ilkeyttään" eivät tee jotain.
Nyt vain lukemaan ja bongaamaan mielenkiintoisia artikkeleita, joista raportoida blogiin ja tehtävälistalla ovat myös kuvat ja tiedot tämän hetken rotistamme:D!

Pikkuinen Onerva sukelsi innoittajan takin sisälle :)