sunnuntai 25. marraskuuta 2012

Onko rotilla ramppikuumetta?

Tänään tuli eräältä Heureka-kävijältä tällainen kysymys, että potevatko rotat ramppikuumetta.

Ramppikuume tai esiintymisjännitys on varmaan monille ihmisille tuttu ilmiö. Kun pitää esiintyä yleisön edessä, esiintymistä saattaa etukäteen jännittää. Kädet hikoavat, vatsaa saattaa nipistää, ehkä punastuttaa. Pahimmillaan esiintyminen saattaa tuntua niin pelottavalta, että esiintyjä voi pahoin ennen esitystä.

Julkisesti esiintyminen on tietysti pelottavampaa sellaiselle, joka ei ole tottunut esiintymään. Silti myös kokenut esiintyjä saattaa kokea ramppikuumetta ennen jokaista esitystä. Pieni jännittäminen on jopa hyväksi, koska silloin esiintyjän keho valmistautuu koitokseen tuottamalla adrenaliinia. Sopiva määrä jännittämistä voi auttaa myös esityksen onnistumisessa, jos se saa esiintyjän keskittymään etukäteen ja tekemään esityksessä parhaansa.

Ihminen kokee ramppikuumetta, koska esiintyminen on sosiaalinen tilanne. Esiintyjä haluaa tehdä vaikutuksen yleisöön. Koripallorotat eivät oikeastaan ymmärrä pelien olevan tällaisia tilanteita. Rotta ei ymmärrä, että yleisön mielestä sen pelaaminen on hienoa, eikä sitä siis voi jännittää pelin onnistuminen samasta syystä kuin rottien kouluttajaa.

Jännittääkö tyttöjä vai eikö nyt vain huvita pelata?

Koripallorotta saattaa kuitenkin tuntea jonkinlaista kiihtymystä ja jännitystä pelin alkaessa. Rotat ovat oppineet, että tietyt merkit tarkoittavat pelin alkua. Kun kouluttaja vaihtaa valaistusta, seisoo tietyssä paikassa kentän takana, ja puhuu mikrofoniin tietyin äänenpainoin, rotat tietävät että peli alkaa. Saattaa olla, että rotat myös ennakoivat pelien alkua, koska pelit ovat samoihin kellonaikoihin päivästä toiseen.

Peli on rotille mahdollisuus saada riisipalkkioita. Peli on myös kilpailutilanne, sillä pallo täytyy saada toisilta rotilta ja se täytyy ehtiä laittaa koriin ennen kuin joku taas vie sen. Vaikka peli ei olekaan rottien näkökulmasta esiintymistä, se on kuitenkin suoritus jossa ne varmasti haluavat onnistua. Ennakoidessaan pelin alkua rotta siis tosiaan saattaa kokea samantapaista jännitystä kuin ihminen ennen esiintymistä, vaikkakin eri syistä.

Jotkut ihmiset välttävät esiintymistä jännittämisen takia. Jos esiintyminen pelottaa, on tietysti mukavampaa kieltäytyä esiintymästä kuin mennä lavalle korvat punaisena ja maha kipristellen. Rottien pelihaluissakin on eroja, toiset rotat tulevat aina mieluummin pelaamaan kuin toiset. Saattaa olla että joitakin rottia pelaaminen voi joskus pelottaa. Nyt esimerkiksi Heurekassa tehdään aularemonttia, mikä on aiheuttanut arkipäivinä kovia ääniä. Osa rotista on pysynyt porauksen aikana kopeissaan, ja pelännyt tulla kentälle. Toiset taas ovat uhmanneet pelottavia remonttiääniä, ja tulleet pelaamaan, vaikka ovat ehkä olleetkin jännittyneitä.

Matala asento ja hieman taakse suuntautuneet korvat kertovat, että Tildaa taisi hieman jännittää valokuvaajan läsnäolo

Pelkonsa voittaneet koripalloilijat on palkittu riisillä ja mantelirouheella, kun taas koppiin jääneet ovat saaneet tyytyä tavalliseen kuivaruokaan ja vihanneksiin. (No, kyllä kaikki ovat saaneet myös puuroa, hieman kananmunaa ja siemeniä...) Esiintymistä jännittävän ihmisenkin kannattaa yrittää voittaa pelkonsa, sillä onnistuneesta esiintymisestä voi saada palkkioksi naurua, hymyjä, kehuja tai ainakin aplodit.

maanantai 19. marraskuuta 2012

Riittävän motivoiva palkkio parantaa suoristusta ihmisilläkin

Koirien koulutus perustui pitkään lukuisia mitaleja ja palkintoja voittaneen saksalaisen Stricklandin oppeihin. Stricklandin oppien mukaan koiraa koulutettiin kuristuspannoilla ja rankaisemalla, usein tuottamalla fyysistä kipua. Vaikka jo 30- luvulla mm. Skinnerin oppimisteorioiden mukaan ruualla palkitsemalla saadaan eläin oppimaan, rankaiseminen oli yleinen tapa koirien koulutuksessa. Muistikuvieni mukaan joskus 1980 -luvun paikkeilla alkoi ilmestyä useita kritisoivia kirjoituksia rankaisemalla kouluttamiseen ja alettiin korostaa palkitsemista parempana tienä saada koira tottelemaan.

Naksutinkoulutusta alettiin soveltaa koirien koulutuksessa 1990 -luvulla. Pääpioneereina olivat delfiininkouluttaja, biologi Karen Pryor sekä Bob Bailey. Naksutinkoulutuksessa pääidea on se, että eläintä ei houkutella tekemään oikein. Eläimen täytyy tarjota toimintaa oma-aloitteisesti ja toiminta palkitaan. Kouluttajan täytyisi sisäistää, että palkitseminen on eri asia kuin lahjominen.
Palkkio voi olla mitä vaan mistä eläin pitää. Palkkion täytyy olla eläimen mielestä tarpeeksi hyvä, jotta se motivoi yrittämään. Käytännöllisistä syistä ruoka on helppo palkkio esimerkiksi rotilla. Rotat ovat myös melko ahneita ja persoja herkuille, joten tarpeeksi herkullinen ruokapalkkio on helppo keksiä. Heurekan rottia kouluttaessa saatttaa kuitenkin huomata, että jollekin rotalle keitetty riisi on tarpeeksi suuri palkkio, toiselle täytyy olla maistuvampaa pähkinää tai raejuustoa.

Koripallorotan uralla ensimmäinen tehtävä on oppia luottamaan ihmiseen
Eläinlajista riippuen palkkio voi olla jotain muutakin kuin ruoka. Leikkisällä koiralla palkkio voi olla leikkiminen. Hevosilla makupaloja ei yleensä kannata tarjota kädestä, koska se johtaa helposti näykkimiseen. Palkkiona hevoselle usein riittää työskentelyn lopettaminen, pitkät ohjat ja kentältä talliin. Voisimmeko soveltaa eläimistä saatuja koulutuskokemusta myös eläimeen nimeltä ihminen? Miten voisimme palkita ihmisiä? Työelämässä usein palkannostolla tai muulla rahallisella palkitsemisella on hyvin lyhyt vaikutus motivaatioon. Sen sijaan työn mielekkyyden parantaminen johtaa usein myös tuottavuuden paranemiseen ja taloudellisestikin mittavissa olevaan tuottoon. Kasvatustieteen professori Kari Uusikylä osaa kiteyttää hyvin kolumnissaan Työelämän kehittämisen erikoislehdessä (3/ 2012): "Elämän mielekkyyden lisääntyminen ei ole työntekijöille aivan vähäinen bonus".

Osa vanhemmista palkitsee lapsiaan hyvistä koulunumeroista rahallisesti. Kokeista voi olla helppoa oppia pänttäämällä ulkoa saamaan hyviä numeroita. Jokainen tentissä tai kokeessa käynyt tietää, kuinka oppi unohtuu saman tien tenttisalin oven takanaan sulkiessaan. Tuleeko palkkio oikeasta asiasta? Tulisiko palkita ennemmin heti ahkeran luku-urakan jälkeen? Minkälainen palkkio jättäisi nuorelle positiivisen muistijäljen ja iloisen onnistumisentunteen? Koulutuksen lopettaminen oikealla hetkellä, juuri silloin kun eläin onnistuu jättää eläimen odottamaan innolla seuraavaa harjoituskertaa.

     


sunnuntai 11. marraskuuta 2012

Mitä eroa on rotalla



Rotan tieteellinen nimi on Rattus norvegicus. Rattus-suvusta löytyvät kaikki rotan läheisimmät sukulaiset, jos eivät löydy, jokin on luokittelussa jokin pielessä. Kukaan ei tarkkaan tiedä kuinka paljon Rattus-lajeja on, kymmenittäin joka tapauksessa (tällä hetkellä 66). Esimerkiksi Papua-Uuden-Guinean alueella vähän joka saarella saattaa olla omat rottalajinsa.

Rotiksi kutsutaan myös monia muita jyrsijöitä, jotka eivät välttämättä ole läheistä sukua Rattuksille. Nisäkkäiden uudet nimiehdotukset ovat osittain parantaneet nimeämisen logiikkaa, osittain sekoittaneet sitä entisestään.

Yksi selitys Rattus-suvun lajimäärän epäselvyydelle on, että monien suvun lajien biologiasta ei tiedetä oikein yhtään mitään, lajin nimi voi perustua vain johonkin vanhaan museonäytteeseen. Toinen selitys on, että ei ole mitenkään helppoa eikä yksikäsitteistä määritellä mikä on laji, mikään määritelmä ei sovellu kaikkiin eliöihin. Ihmisen mukana rottalajit ovat päässeet seilaamaan saarilta toisille ja risteytymään, mikä sekoittaa tilannetta entisestään.

Kesyrotta polveutuu rotasta, tai tarkemmin sanottuna rotta ja kesyrotta polveutuvat samasta kantamuodosta: siitä lähtien kun kesyjen ja villien rottien tiet erkanivat niiden perimällä on ollut aikaa muuttua tasan yhtä kauan. Rottaa ja kesyrottaa pidetään vielä samana lajina, mutta voidaan perustellusti ajatella, että lajiutuminen on rotan ja kesyrotan välillä jo vähintäänkin hyvässä vauhdissa. Koirat polveutuvat sudesta ja ne luokitellaan yleensä eri lajiin. Erona on vain, että koira ja susi ovat olleet pidempään enemmän tai vähemmän erossa toisistaan kuin rotta ja kesyrotta. 

Rotta ja kesyrotta risteytyvät silloin tällöin keskenään, ne eivät ole perinnöllisesti täysin eristäytyneitä toisistaan, samoin risteytyvät koira ja susi välillä ikävin seurauksin. Chihuahua ja bernhardilainen tuskin lisääntyvät keskenään, mutta ne luokitellaan silti samaan lajiin. Leijona ja tiikerikin risteytyvät poikkeusoloissa eläintarhoissa keskenään ja jälkeläiset voivat jopa olla lisääntymiskykyisiä (liikereitä tai teijonia riippuen siitä kumpi on isä ja kumpi äiti), mutta ne ovat varmasti kaikkien mielestä eri lajia, joten liian tiukkaa keskinäisen lisääntymättömyyden vaatimusta ei kannata lajin määritelmäänsä tehdä.

Liikereitä (kuva: Wikipedia)

perjantai 2. marraskuuta 2012

Syyskuulumisia rottalasta

On se uskottava että kesä on tältä vuodelta ohi. Ulkona on kylmä, maassa on näkynyt jo luntakin, ja viimeistään kellojen siirtäminen talviaikaan teki illoista niin pimeitä että alkaa tuntua todella syksyiseltä. Jo toista kesää Heurekan tiedepuistossa asustaneet dinosauruksetkin ovat muuttaneet etelään jo kuukausi takaperin.

Heurekan rottien elämässä vuodenaikojen vaihtelu ei juuri näy muuten kuin yleisömäärissä. Koulujen alkaessa täällä oli hetken hiljaisempaa, kunnes syyslomien aikaan saatiin taas katsomot täyteen kannustajia. Rottala sijaitsee sisätiloissa minne auringonvalo ei yllä, eikä kellojen siirtely pelaajiamme hetkauta, ne elävät oman sisäisen kellonsa mukaan.

Hyppäisikö tutkimaan lattiaa, pohtii Lempi.
Yksi rottiin talvella vaikuttava asia muuttuu sisälläkin, nimittäin ilmankosteus. Ihminenkin alkaa jo huomata ilman kuivumisen halkeilevista huulista. Rotille sopivin ilmankosteus on 40-60 prosenttia, mihin harvoin Suomessa päästään kesälläkään. Talvinen huoneilma on rotille yleensä aivan liian kuivaa.

Iita juo suoraan hanasta.

Ilmankosteus nousee hetkellisesti, jos lotraa juoksevan veden kanssa, kuten Iita yllä olevassa kuvassa. Tiskaaminen nostaa kosteusprosenttia kuitenkin vain vähäksi aikaa. Siksi meillä on rottalassa ilmankostutin, johon laitetaan vettä pari kertaa päivässä, ja laite pyörittää vettä niin, että sitä haihtuu tasaisesti ympäri vuorokauden. Ilmankostutin täytyy muistaa puhdistaa usein, ettei vedessä ala kasvaa bakteereja. Kotona voi yrittää huoneilman kosteutta nostaa myös jättämällä kosteat pyykit kuivaustelineelle kuivumaan.